Leppävirta – Travemünde
Se on loma nyt. Työt pitivät otteessaan viime hetkiin ja edelleen mielessä kummittelee jos jonkinlaista tekemätöntä hommaa. Pitäispitäis-lista on loputon. Kevään työviikot taisivat pyöriä 60 tunnin pahemmalla puolella. Menee varmasti hetki, ennen kuin pää alkaa rauhoittua ja tippaleivän kaltaisten ajatuskudelmien sijaan alkaa syntyä joitain järjellistä ja seestynyttä. Kun leipä on muruina maailmalla, niin kiire on yleisesti ottaen positiivinen juttu. Miinusta on taas se yletön hätäinen sähläämisen ja peura ajovaloissa tyyppinen laukkaaminen. Koko kevään on vähintään kerran päivässä tehnyt mieli heittäytyä lattialle itkemään ja kiukuttelemaan mahdottomia aikatauluja. Ketäpä se olisi auttanut?
No ruumis on lomalla ja pää tulee matkaan sitten kun ehtii. Tämä kesäloma on tarkoitus viettää Sloveniassa Bovecissa. Josjonkinlaisten viritelmien jälkeen päädyttiin ryntäämään matkaan omalla autolla. Suunnitelma oli kohtuullisen selvä. Kamat autoon, auto laivaan, Travemundestä baanalle. Saksan läpi Itävaltaan ja sitten jo ollaankin Sloveniassa.Bovecissa pari viikkoa palloilua. Kotimatka Puolan läpi Latviaan, lapset lentokentältä kyytiin. Muutama päivä ihmettelyä Riikassa, Tallinnasta lautalla yli ja takaisin kotiin.
Viimeisenä iltana perinteinen kaaos pakkaamisen ja kaaoksessa olevan kämpän kanssa. Koiran hoitokuviotkin menivät uusiin puihin. Luotetaan siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
Lomamoodi ei ihan ensimmäisenä aamuna kytkeytynyt päälle, vaan heräsin ennen ylösnousua. Tuossa vaiheessa unen takaisin houkuttelu on melko turhaa, joten sama oli mennä treenaamaan. Lomailin voimanostosta ja leikkin crosfittiä. Tempaustekniikka on edelleen melko onneton, mutta mukavaa vaihteluhan tuo oli herra Sheikon aivoitusten jälkeen. Juoksuintervallit tuntuivat hetken tauon jälkeen lähes hilpeiltä.
Yllätimme jopa itsemme sonnustautumalla tielle etuajassa. Mukaan saatiin survotuksi myös kickbike, joka oli tarkoitus pudottaa uudelle omistajalle Vantaalla. Tämä taitaa olla parillinen vuosi, jolloin myyn kickbiken. Parittomina taas ostan. Tappiollista toimintaa, mutta mikäpä ei olisi.
Ensimmäinen pysähdys Mikkelissä. Auton green card oli kadonnut postiin, joten uusi piti saada. Suomalaisesta kirjakaupasta piti käydä ostamassa pehmeäkantisia pokkareita, mutta ostettiinkin kovakantisia rockia. Rock ’n Roll on keski-ikäisestä elämästä kaukana, mutta pitää edes kuvitella olevansa kapinallinen. Sen verran alkoholinhuuruista tekstiä tuntuvat herrat Hynynen ja Hanhiniemi tuottavan, että lukeminenkin aiheuttaa herkemmällä krapulaa. Gunnari-kirjan jälkeen ei luultavasti ole asiaa rattiin.
Mikkelistä jatkettiin kohti Vantaata. Uskollinen kisaratsu luovutettiin uudelle omistajalle ikean parkkipaikalla. Rahat taskussa polttaen suunnattiin partioaitan outlettiin. Paha paikka, aina sieltä jotain tarpeellista löytyy. Vilukissaa kiinnostaa erityisesti merinovillaisia urheiluvaatteita valmistavan Icebreakerin mallikappaleet, joita ei muualta Suomesta saa. Löytyihän sieltä uusi juoksupaita lahonneen tilalle.
Vuosaaren satamassa oltiin ihmeen ajoissa. Finnstar poimi meidät kyytiin hyvässä järjestyksessä. Hytti oli väljä ja mukava. Ikkunaton tosin. Ennen kuin laiva irtosi laiturista oltiin jo ehditty nykäistä topakka treeni paatin kuntosalilla. Varusteisto ei ollut kummoinen, aerobisia laitteita ja käsipainot 30 kg asti, mutta kyllä siellä hiet irtosi. Ilahdutin Pekkaa määräintervalliharjoituksella, ja tuntuihan tuo ilahtuvan.
Ruoka oli hyvää. En ole mikään erityinen salaattin syöjä, mutta vihanneksia oli jopa minun makuuni hieman niukasti. Kuittaisin puutteen syömällä koristeet. Illallisella oli viiniä mielinmäärin ja laivasta olisi löytynyt baarikin, mutta ilottelimme villisti perehtymällä kirjallisuuteen ja valvomalla urhoollisesti melkein kymmeneen. Jotain älämölöä oli ilmeisesti käytävällä yöllä ollut, mutta se ei ainakaan minua haitannut.
Aamupalan jälkeen ryhdyttiin innokkaasti kirjallisiin töihin. Tai ehkä ei intoa niin ollut, mutta sieltä se rutiini löytyy. Kutjulan uudistuville kotisivuille pitäisi tuottaa uutta tekstiä. Onneksi on aikaa hioa ja pyöritellä. Loppuuhan se kyllä
kuitenkin kesken.
Työt lopettettiin säntillisesti 16.30 rynnättiin kuntosalille. Hetki harmiteltiin autoon unohtuneita trxiä ja kummareita, niillä olisi treeniin saanut vähän maustetta, mutta solmukirjan opetusnaruista sai hyvät korvikkeet.
Lauttamatka Helsinki-Travemünde osoittautui oivaksi reittivaihtoehdoksi. Aikaa ja rahaa tarjoushintaiseen matkaan meni suurinpiirtein saman verran kuin Tallinnan kautta olisi yöpymisineen ja dieseleineen mennyt. Ajamisen sijaan saatii aikaa. Ruoka oli hyvää ja ehdittiin nukkua hyvin. Hanuri ei päässyt puutumaan, kun pääsi jaloittelemaan ja bodaamaan. Puoli tuntia rantautumisen jälkeen oltiin jo majapaikassa. Lübekissä unta kuuppaan ja huomenna äkkiä pois Saksasta.