Matkaa kertyi 482 km + 35 km matka lentokentälle, ei tunnu kovin kummoselta
Nousumetrejä tuli kihnutettua 11 458 m, eli jos vähän kääntää kansan kielelle se tarkoittaa reiluissa viikossa ajoa Puijon päälle 124 kertaa tai Kolin päälle 50 kertaa, kuuluisa Tahko MTB Grande Finale tulisi ajaa keskimäärin 7,5 päivässä eli 60 kertaa.
Matkalla oltiin 62 tuntia josta pyörä liikkua 41 tuntia, taukoja siis pidettiin, keskinopeus siis vajaa 12 km/h joka kertoo myös jotain reitin rakenteesta.
Vaurioita kertyi reisussa vähän, yksi kadonnut laturi, yksi hajonnut pulloteline (merkkiä en mainitse kun valmistaja/toimittaja varmasti haluaa korvata rikki menneen telineen) sekä kahdet ajolasit.
Remonttia ei tehty muuta kun Ninan ketjut korjattiin kun menivät poikki Passo Gavian jälkeen, olisko joutunu liian koville voimien jyllätessä. Muuten vain normaalit huoltotoimet, ketjujen ja pakan putsaus päivittän sekä jarrujen säätö päivittäin.
Fiilis pysyi korkealla koko reissun ajan, ajokunnon puolesta päivät oli vaihtelevia, toisena päivänä toisella kulki hyvin ja seuraavana taas toisella, päivät eivät olleen samanlaisia. Keskimäärin kuntomme osui hyvin yksiin eikä toinen joutunu odottelemaan eikä taas toinen joutunu ajamaan ”kieli vyön alla” eli liian kovaa. Pyrittiin pitämään vauhti retkeilytasolla ja ajelemaan pintakaasulla mikäli se oli mahdollista.
Ruumis kesti reissun yllättävän hyvin jopa ennen lähtöä olleita selkä- ja polvivaivoja en edes muistanut koko reissulla. Loppureisusta alkoi tietysti aamuisin olla jo hieman vähemmän notkea olo mutta siitä se roppa heräsi kun pääsi pyörän selkään. Ninalle esiintyi alkumatkasta yskää kun mentiin yli kahteen tonniin mutta sekin väheni reissun loppua kohti, roppa alkoi tottua korkeuteen. Keskimäärin oltiin 2005 metrin korkeudessa eli hieman eri tasolla kun missä Suomessa pörrätään. Mutta ruumiit kesti reissun pääosin hyvin ilman kipuja tai muita vaurioita.
Muuta mainittavaa osastolle tulee ainoastaa että hieno reissu ja suosittelen kaikille, eikä niinkään pyöräilyn tai treenaamisen vinkkelistä vaan kokonaisuuden kannalta. Ajoipa mitä reittiä hyvänsä maisemat on huikeat, uusia vuoria ja laaksoja tulee vastaa koko ajan uusine ihmisineen ja asioineen.
Tällainen reissu irroittaa myös mukavasti arjesta ja tuolla vuorilla pyöritellessä päähän tulee tilaa uusille ajatuksille tai sitten vaan sitä kaivattua lepoa monellekin kiihkeään arkielämään.
Onko tälläinen lomaa? Moni varmasti ajattelee että onko lomaa kun päivästä toiseen kurittaa itseään fyysisesti ja henkisestikin päästäkseen seuraavan vuoren yli. Kyllä se on, pää saa lepoa ja pää meitä ohjaa joten jos pää saa lepoa muu roppa tulee perästä. Kukin tunnistaa reissun selostuksista kuuluuko siihen porukkaan joka voi näin lomalla, osalla tälläinen voi toki olla tuskaisin kokemus koskaan.
Tässä tämä loppuraportti, Nina kirjoitteleen omat juttunsa vielä.
Hieno reissu ja suuri kiitos rakkaalle matkakaverille Ninalle.
Kiitos myös luotettavalle pyöräliikkeelle hyvin huolletuista pyöristä ja reissun varaosista, Jyväskylän Ride Cycle Store